Perheen saannin jälkeen tunteet on menny ihan vuoristorataa. Ekaks tietty tuli se ilo, tärinä ja innostus ku sai ton perheen. Sen jälkeen alko jännittää ja tajuumaan et on oikeesti lähdössä. Aloin miettiä kaikkee et entä jos en tuukkaa toimeen ton perheen kaa ja entä jos en sopeudu sinne ja apua. Kirjotin heti samana päivänä ku sain tietää ton perheen host-äidille sähköpostia (espanjaksi!:D) ja seuraavana päivänä se vastaski. Ja kirjotin sille parin päivän päästä sit uudestaan ja jo parin tunnin päästä tuli vastaus. Oon nyt pari päivää puhunu myös mun host-siskon kaa facebookissa. Se on tosi kiva ja hauska, ainaki tullaan hyvin toimeen näin fb:n välityksellä! Host-isällekki laitoin tervehdyksen. Nyt kun oon saanu puhuttuu ja otettuu kontaktii perheeseen ni mul on paljon rauhallisempi olo.
Ja tosiaan totesin tänään että vielä 47 päivää lähtöön, tuntuu erittäin pitkältä ajalta. Kuitenki pitää muistaa ottaa kaikki irti just tästä ajasta ja nauttia niiiin paljon ku mahdollista, koska tää on sitä aikaa ku kaikki on viellä edessä. Tiiän että joskus sit tuun kuuntelee vedet silmissä tän kesän nrj-hittejä (ja toki myös niitä biisejä joita tällä hetkellä kuuntelen vapaa-ajalla:D), koska mun muistot tarttuu parhaiten just musiikkiin ja nrj soi aina siellä jätskikiskassa.
Ja loppuun jotain kuvia 8)