Shokkiviikko näköjään

¡Vierneees! Perjantaiiii! Viime kouluviikko vierähti nopeesti ja oli tunteita täynnä. Tää viikko oli aika rento koulun suhteen ku latinan ja hissan opettajat oli poissa ja joka päivä oli ainaki yks hypäri ja kahtena päivänä menin myöhemmin kouluun. Ens viikko sit taas normaalia, en tiiä miten tuun kestää :D 

Maanantaina menin siis ekaa kertaa tanssitunnille täällä. Mun host-vanhemmat sano että tanssikoulusta sanottiin että maanantaina 19.00 voin mennä kokeilemaan, ja niimpä sitte menin. Kuitenki sain sitte kuulla että mun oman ikästen tunti oli alkanu kello 17.00 ja nyt ois sit nuorempien tunti mutta voisin mennä sinne kummiski koittaa. No, ei siinä sit mitään, oli sika kiva päästä tanssii ja tuli niin hyvä fiilis vaikka kaikki siellä oliki sellasii n. 11-12 v. ja mua päätä lyhyempiä :D jokatapauksessa tykkäsin tunnista vaikka en sarjoissa viellä oikee pysynykkää mukana. Opettajaki oli tosi mukava nuori mies:))

Tiistai aamu alko super huonosti, tai herätessäni oli jotenki tosi huono fiilis. Sit lukasin vähän sellasta vaihtari ohjekirjaa mikä oltiin saatu ja tajusin että mulla on oikeesti tällä hetkellä alkamassa jonkunlainen kulttuurishokki. Sen jälkeen luin myös netistä jotain entisten vaihtareiden kokemuksia, ja mulle tuli heti jotenki tosi hyvä fiilis. Tajusin että tää mitä koen on ihan normaalia ja jotenki helpotti tietää se. Annoin ittelleni luvan olla surullinen ja sit yllättäen koko tiistai päivän olinki tosi ilonen! Menin päivällä kävelee auringonpaahteeseen ja kävelin sellaselle kuivalle alueelle ja kuvittelin olevani autiomaassa ja mun sisäinen lapsi heräs :D Sieltä päädyin vahingossa yhelle kirjastolle jonka tiesin olevan aika kaukana kotoota, mutta aattelin osaavani perille. No, enköhän mä sit eksyny tän kaupungin pikkukaduille ja siellä sitte juoksin googlemapsin kaa paniikissa ympäriinsä kunnes kysyin neuvoa joltain mieheltä ja löysin tutun paikan. Jouduin juosta kotiin sellasessa 30 asteen lämmössä ja päästyäni kotii olin ihan hikinen ja punanen enkä voinukkaan lähtee host äidin ja siskon mukana siskon ranskantunnille niiku alunperin piti. 

Kuvia mun kävelylenkin alusta ja puolivälistä sieltä "aavikolta"

Siel maassa oli tollasii pienii kotiloita :0

Keskiviikkona mentii Arielin kaa koulun jälkee bussilla Murciaan ja meijän piti mennä sushille, mutta kappas kaikki sushi paikat oli menny kii siestan ajaks. Tää koko Espanja on siesta aikaan ihan kuollu maa, monet kaupat ja ravintolat sulkee ovensa ja ihmiset on kotona lepäämässä tai töissä. Sit ku aurinko vähän laskee joskus 6-7 aikaa alkaa täällä vasta porukka heräillä henkiin. Sen takia sitte oli vaikeeta löytää ruokapaikkaa ja päädyttiin johonki ihan keskinkertaseen paikkaan syömää sandwichii ja salaattii. Sit kierreltiin vähän suht autioo kaupunkii ja lähettiin kotiin. Bussimatkan olin tosi surkeena koska olin ollu aika innoissaa siitä päivästä mutta tunsin sen menneen ihan pieleen ku suoraansanottuna ei Arielin kanssa saatu oikee juttuu kulkee. Sinä iltana tunsin itteni tosi tosi yksinäiseks ja itkuseks. Skypetin suomeen äidille ja sitte tuli parempi mieli ku sai kerrottua sille mun kulttuurishokkitunteista ja oli muutenki tosi helpottavaa jutella oman äidin kaa ja illaks tuli parempi mieli.

Torstaina mulla oli sit huono päivä koulussa, enää en tuntenukkaan itteeni yksinäiseks vaan tilalle astu ihan sietämätön koti-ikävä ja aloin jopa itkee koulussa liikkatunnilla... Olin koko päivän ihan itkunen ja mulla oli ihan järkyttävä ikävä suomeen oman äidin luo. Mutta sit illalla ku oli taas tanssitunti (tällä kertaa oman ikästen kaa) ni fiilis parani ihan sikana, oli niin ihana päästä tanssii ja ihmiset oli myös tosi mukavia:) Kotiin kävelin keskuskadun kautta ja tunsin itteni taas onnelliseks, kävelin osan matkaa yhen tytön kaa mun tanssitunnilta, joka vaikutti ihan älyttömän mukavalta! Huomasin että kaduilla oli elämää ja kaikki on hyvin, ja koti-ikäväki oli menny pois. Oivalsin niin paljon asioita, ja nyt alan pikkuhiljaa oikeesti tajuumaan mitä tää kulttuuriin sopeutuminen pitää sisällään. Tajusin että oon nyt espanjassa ja täällä se vaan menee niin että siesta-aikana on ihan autiota ja vasta illalla kaupunki herää henkiin. Tajusin että en vaan voi elää samalla tavalla ku suomessa koska täällä asiat menee erillailla. Ja illan olinki sitte hyvällä tuulella:)

(Pahoittelen muuten et tässä ei kauheesti kuvii oo, en oo oikee ottanu mitään...)

Tänään olin valmistautunu että joo koulussa tulee ahdistaa koska usein mulla menee sillee et aamulla ja päivällä koulussa menee huonommin ja iltaa kohden olo kohenee, mutta oliki oikeestaan tosi kiva päivä, tutustuin uusiin kivoihin ihmisiin ja huomenaamuna aika ottaa juna kohti Elcheä ja vietetään siellä viikonloppu yhdessä kolmen muun vaihtarin kanssa!:) 

Tää postaus on nyt tosi pitkä mutta pakko viel sanoo se että vaihtovuoden alku on ollut ja tulee varmasti viellä olemaan rankka, mutta tuntuu myös siltä että nyt mun aivot alkaa vihdoin pääsee sisälle tähän juttuun ja vaikka tää shokkivaihe ei oo varmastikkaan menny viel ohi nii ainaki tiedostan sen, ja jossain mun sisällä tällä hetkellä uus kulttuuri alkaa asettua muhun. Nyt jatkan siestailua ja palailen sit varmaan Elche-kuulumisten kanssa! Chaooo:)