A little homesick

En ois uskonu et mullekki tulee tää joulukoti-ikävä aalto ("mä vihaan suomee tääl on aina niin pimeetä ja kylmää ja ihmisetki on niin töykeitä ja kaikki on ihan huonoo ja en jaksa tätä joulutouhotusta ei se joulu nyt niin ihmeellinen oo") mutta kyllä vain. Täällä sitä ollaan koti-ikävän kourissa. En ois voinu ikinä kuvitella miltä tää tuntuu. Pienetki asiat saattaa tuoda muistoja mieleen suomesta. En osaa kuvailla sitä hyvin, mutta sellasia 'välähdyksiä' että yhtäkkii jostain vaa tulee koti mielee, ja sitä kautta sellanen koti-ikävä hetki. Sit se menee ohi vähän ajan päästä mutta kohta saattaa tulla uus, ja näitä sit toistuu päivän mittaan. Asioita, joita en edes tajunnu ennen ku ne otettiin multa pois. Kaikki ihmiset siellä, parhaat ystävät, perhe, koira, koti, Helsinki, tanssitunnit, koulu... Lista siis jatkuu. Ja niiden arvo on kunnolla ilmenny mulle vasta ku ne on siellä kaukana. Välillä se on vaan ylipäätään se tunnelma. Ikävä sitä tylsää arkea, ja nyt vasta ku oon täällä oon oppinu arvostaa niitä mukavia hetkiä arjen keskellä, jotka sillon tuntu niin tavallisilta ja pieniltä. Oon onnekas, koska varmasti palatessani osaan nauttia niistä ja arvostaa eri tavalla. Sillä tavalla, että sen arvon tietää vaan, jos oot joutunu elää sitä ilman. Pitää mennä kauas nähdäkseen lähelle- sanonnan merkitys tulee täällä kyllä harvinaisen selväksi. 

Mulla oli vuoden alussa myös ikävä, mutta se kohdistu enemmänki vaan ihmisiin. Sit se meni pois suurimmaks osaks. Sit mulle tuli toi perheenvaihto juttu, ja ajatukset pyöri aikalailla vaan siinä ja se stressas ja oli henkisesti aika raskasta (siis: sain joskus kk sitte tietää lopullisesti et vaihdan ku tää perhe oli ilmottautunu vaa 3 kuukaudeks, ja sitte tilanteet on vaihtunu, yhessä vaiheessa olin muuttamassa toiseen kaupunkiin ja sit yhtäkkii en ollukkaan ja muuttoajat ja kaikki... Tosi sekavaa.) mutta muuten se oli aikaa jollon suomi-ikävää ei ollu. Nyt tässä joulukuun ekan viikon jälkeen mulle on tullu koti-ikävä, joka tällä kertaa ei kohdistu pelkästään vaan ihmisiin vaan ylipäätään Suomeen. Mutta tiedän myös että tää on normaalia. Lähes kaikilla mun alueen vaihtareista on tällä hetkellä ihan samoja fiiliksiä, nii onneks saa vähän henkistä tukea.

En ollu ees kunnolla huomannu suomen joulufiilistä ennen ku tulin tänne. Täällä väkisin tulee niitä muistoja mieleen.. Ku kuuntelin Nrj aamupoikia ja joulukerhoa, esitin äidille joululahjavaatimuksia, stressasin joululahjoista ja tehtiin pipareita ja joulutorttuja, glögiä ja lämpimät kodit, mulla mitään ihmeellisiä joulutraditioita ei oo ollu mutta kummiski se tunnelma ku herää aamulla ja kattoo telkkarista niitä perus ohjelmia mitkä tulee joka joulu. Ja niitä joululaulujaki kuulee siellä sun täällä. Ja koulun joulujuhlat... (:D)ja tulee vaan kaikkea mieleen. Joka tapauksessa tollasia ku tulee mieleen ni helposti se koti-ikävä kolkuttelee ovella. Oletan että jos selviin joulusta elossa nii tää menee ohi. Kevät on aina ihanaa aikaa ja täällä se alkaa aikasemmin, ja se ei VOI olla mahdollista et mul tulis ikävä suomen ikuisesti pitkälle kevääseen jatkuvaa talvea. Ja niin. En vielläkään saanu kauheesti kerrottua siitä mun perheestä. LUPAAN kirjottaa siitäki enemmän. Mutta siis mulla tulee olee -97 host-sisko joka on mun luokalla, ja 12-vuotias veli ja vanhemmat. Ja tähän loppuun laitan kuvat ku olin sunnuntaina Emmalla leipomassa saksalaisia joulukeksejä. Palaillaan!