alicantessa äidin kanssa

Mun suomiäiti siis tuli tänne vierailemaan ja oon sitte sen kaa Alicantessa. Tää vierailu tuli mun mielestä ihan hyvään saumaan. Ei liian aikasin, koska oon jo ehtiny aika lailla tottua eikä koti-ikävää tai halua palata sen mukana kotiin ole. Mutta myöhemmin, esim 10 kuukauden jälkeen näkeminen ois ollu niin outoa, että tää 5 kk on ihan hyvä. Lisäks kun on asioita joita pitäs hoidella (kurssivalintoja, rikkinäistä puhelinta, kesätyöjuttuja jne.) niin niitäkin tässä saa sitte samantien hoideltua helposti. Saan myös hiihtoloman, joka täällä tosin on yli 20 asteeseen nousseiden lämpötilojen ansiosta oikeastaan kesäloma haha :D 

Alicante on mahtava kaupunki ja tänne haluun kyllä junailla viellä monta kertaa uudestaan, kun on oikeesti ne rantasäät, täällä on ihan mahtavat uimarannat!! Rantasäitä odotellessa, ei tässä enää kauaa oo. Saattaa jo huhtikuussa päästä rannalle, mikä sopii mulle paremmin kuin hyvin, koska mulla on lähes koko huhtikuu lomaa. 5 ekaa päivää koulua ja loppukuu taitaakin sit olla lomaa, koska Semana Santa (pääsiäisloma) ja sitä ennen on viaje de estudios, eli koulun matka Italiaan (en siis mee koska oli liian kallis) joten ei mullakaan sitte tunteja oo sillä viikolla. Muutenkin tässä on nyt kaikkea kivaa tiedossa kevääksi:) Rantakuntoon vaan eka salilla ja vaihtarikilot kuriin hahah:D noei mutta oon nyt innostunu kuntosalista, joka on aika yllättävää. Ennen en tykänny mutta toi sali kun on niin kiva ja edullinen nii mikäs siellä käydessä. Lisäks tanssissa taas työstetään esitystä, ja tällä kertaa ei mee kulkueeseen että ihan kunnon sarjat tehään. Esitykset ois tosin kai maaliskuussa, ja multa jää nyt parit treenit väliin tän mun äidin vierailun takia että pitää sitte treenata ahkerasti kun ei oo mulle ihan helpoimmat sarjat kyseessä. 

Äidin vierailu saa myös tajuumaan kuinka tottunu oon ja kuinka hyvin oikeestaan osaankaan jo puhua. Kun on vieressä ihminen jolle kaikki on täysin uutta ja jonka sanavarasto on hola, gracias, adios, tajuaa että kyllä täällä on se yli 5 kuukautta asuttu vaikka se onki vilahtanu ihan hurauksessa. En ees pysty kuvitella kuinka nopeesti tää loppuaika menee. Silmänräpäys, ja oonki suomessa.. Mutta ei nyt sitä ajatella, on tässä viellä runsaat 4 kuukautta aikaa nauttia Espanjan keväästä!

Näihin tunnelmiin, pahoittelen kuvien vähyyttä taas kun on uskollinen iPhone mennyt rikki. Jos saadaan puhelin asiat nyt järjestykseen niin pian voin alkaa normaaliin malliin postailemaan mun hienoja iPhone laatusia tilannekuvia :D 

Hasta luego, nyt ois aika lähtee mun perheen luo syömään äidin kanssa! 

¡español!

Kirjottelen nyt koneelta nii ä ja ö kirjaimet loistaa poissaolollaan. Mitaan kovin ihmeellista kerrottavaa mulla ei kylla oo, muuta ku etta meilla oli just pitka viikonloppu, to ja pe ei ollu koulua. Olin sit varautunu et taa viikko taas tulee olee normaali mutta kappas, meilla on ke, to ja pe vapaata lakon takia. Eipa haittaa. Tosiaan mulla ei nyt oo mitaan kuviakaan talla koneella nii en jaksa alkaa kertoilee viimeaikojen tapahtumista, nii voisin nyt teha tallasen kieli teemaisen postauksen. Sain idean compañera Johannan blogista!

Eli siis alussa kun tulin tanne luulin osaavani vahan espanjaa lukion kolmen espanjankurssin (jotka tosiaan kesalla unohtuivat aika hyvin) jalkeen. Mutta kun paasin tanne, todellisuus iski. En ymmartany lahes sanaakaan. Puhetta tuli just sen verran etta... en keksiny tohon mitaan. Osasin esitella itseni ja sanoa kiitos ja kysella kuulumisia. Siita se sitte lahti aika nopeesti kehittymaan se sanavarasto, mutta mut yllatti kuinka hidasta taa oppiminen oikeesti on. Jotenki aikasemmin ja muiden vaihtariblogien perusteella luulin, etta se oppiminen kavis paljon nopeemmin, ja jossain kuukaudessa sita jo ymmartais aika hyvin. Tosiasiassa se ottaa paljon enemman aikaa. Koko ajan oppii mutta kun sita opittavaa on niin paljon ja naa puhuu niin nopeesti. Tuskailin siis viella kolmenkin kuukauden jalkeen ymmartamisen seka puheen kanssa. Tuntu tosiaan silta etten koskaan tuu oppimaan tata kielta. Valilla tuntu silta etta ei hitsi ma oon hyva, jos vaikka kay kahdenkeskeista keskustelua, mutta hetken paasta kun kuunteli espanjalaisten valista keskustelua tuntuki etta eihh, en tajuu sanaakaan eika suusta tuu sanaakaan. Mutta kylla se sitte kummiski koko ajan kehittyy. Ja parhain neuvo mita voin antaa kielen oppimiseen on etta PUHU!

Siita paasenki siis tahan aiheeseen etta missa nyt mennaan. Nimittain musta tuntuu etta perheenvaihdon jalkeen mun kielitaito on ottanu ison harppauksen eteenpain, koska puhun paljon paljon enemman varsinki host-sisaruten kanssa (ja ku jaetaan viella siskon kanssa huone). Nyt 5 kuukauden jalkeen voin siis sanoa osaavani kielta aika hyvin, joskin edelleen on viella paaaaaljon opittavaa. Kuitenki oon huomannu ja mulle on sanottu paljon, etta mun puhe on jo tosi sujuvaa ja vihdoin myos ymmarran lahes kaiken, joskin valilla edelleen tulee tilanteita etten ymmarra, tai en tieda jotain helppoa sanaa. (Esim viimeks tanaan tajusin etten tieda mika on uimahalli). Kuitenkin nykyaan on enemman poikkeus jos en ymmarra kun etta ymmarran. Ja ei tollaset yksittaiset sanapuutteet haittaa enaa ku pystyy sitte selittaa esim etta se paikka minne ihmiset menee uimaan mutta haluu olla sisalla etc etc.

Yks vaikee asia on tietty ne kuuluisat verbit. Mutta niista ei kannata stressata. Mun mielesta tarkeempaa on sanasto. Kylla ne espanjalaiset sit ymmartaa vaikka sanoisit verbin vaarassa aikamuodossa. Ekaks niita pitaa miettia enemman mutta ajan kanssa ne, varsinki eniten kaytetyt verbit, alkaa tulla helpommin. Sitte pystyy myos aika pian alkaa paattelemaan jos ei tieda jonkun verbin taivutusta. Mullakin on menny monet kerrat arvailemalla, ja aika lailla on osunu oikeaan. Niitakaan ei opi ku harjottelemalla, toki se kirjasta lukuki auttaa, mutta ei pida jumiutua siihen pelkoon etta sanoo vaarin.

Yks asia mulla on myos se, etta tuttujen henkiloiden kanssa puhe sujuu ku vetta vaan, mutta vieraiden kanssa valilla meinaa jumiutua. Jotenkin uusille ihmisille puhuminen on niin paljon jannempaa ja tulee vahan sellaset paineet. Mutta ku vaan sit alkaa puhuu ja paasee sen 'kynnyksen' yli, nii kylla seki sit alkaa sujua.

Hmm.. olikohan mulla jotain muuta? Laitan sitte jossain vaiheessa taas kuvia, sori ku taa on tallanen tylsa kuvaton. Jos kiinnostaa ja on jotain kysyttavaa kielesta yms. niin kyselemaan vaan :)

adioooos!