¡español!

Kirjottelen nyt koneelta nii ä ja ö kirjaimet loistaa poissaolollaan. Mitaan kovin ihmeellista kerrottavaa mulla ei kylla oo, muuta ku etta meilla oli just pitka viikonloppu, to ja pe ei ollu koulua. Olin sit varautunu et taa viikko taas tulee olee normaali mutta kappas, meilla on ke, to ja pe vapaata lakon takia. Eipa haittaa. Tosiaan mulla ei nyt oo mitaan kuviakaan talla koneella nii en jaksa alkaa kertoilee viimeaikojen tapahtumista, nii voisin nyt teha tallasen kieli teemaisen postauksen. Sain idean compañera Johannan blogista!

Eli siis alussa kun tulin tanne luulin osaavani vahan espanjaa lukion kolmen espanjankurssin (jotka tosiaan kesalla unohtuivat aika hyvin) jalkeen. Mutta kun paasin tanne, todellisuus iski. En ymmartany lahes sanaakaan. Puhetta tuli just sen verran etta... en keksiny tohon mitaan. Osasin esitella itseni ja sanoa kiitos ja kysella kuulumisia. Siita se sitte lahti aika nopeesti kehittymaan se sanavarasto, mutta mut yllatti kuinka hidasta taa oppiminen oikeesti on. Jotenki aikasemmin ja muiden vaihtariblogien perusteella luulin, etta se oppiminen kavis paljon nopeemmin, ja jossain kuukaudessa sita jo ymmartais aika hyvin. Tosiasiassa se ottaa paljon enemman aikaa. Koko ajan oppii mutta kun sita opittavaa on niin paljon ja naa puhuu niin nopeesti. Tuskailin siis viella kolmenkin kuukauden jalkeen ymmartamisen seka puheen kanssa. Tuntu tosiaan silta etten koskaan tuu oppimaan tata kielta. Valilla tuntu silta etta ei hitsi ma oon hyva, jos vaikka kay kahdenkeskeista keskustelua, mutta hetken paasta kun kuunteli espanjalaisten valista keskustelua tuntuki etta eihh, en tajuu sanaakaan eika suusta tuu sanaakaan. Mutta kylla se sitte kummiski koko ajan kehittyy. Ja parhain neuvo mita voin antaa kielen oppimiseen on etta PUHU!

Siita paasenki siis tahan aiheeseen etta missa nyt mennaan. Nimittain musta tuntuu etta perheenvaihdon jalkeen mun kielitaito on ottanu ison harppauksen eteenpain, koska puhun paljon paljon enemman varsinki host-sisaruten kanssa (ja ku jaetaan viella siskon kanssa huone). Nyt 5 kuukauden jalkeen voin siis sanoa osaavani kielta aika hyvin, joskin edelleen on viella paaaaaljon opittavaa. Kuitenki oon huomannu ja mulle on sanottu paljon, etta mun puhe on jo tosi sujuvaa ja vihdoin myos ymmarran lahes kaiken, joskin valilla edelleen tulee tilanteita etten ymmarra, tai en tieda jotain helppoa sanaa. (Esim viimeks tanaan tajusin etten tieda mika on uimahalli). Kuitenkin nykyaan on enemman poikkeus jos en ymmarra kun etta ymmarran. Ja ei tollaset yksittaiset sanapuutteet haittaa enaa ku pystyy sitte selittaa esim etta se paikka minne ihmiset menee uimaan mutta haluu olla sisalla etc etc.

Yks vaikee asia on tietty ne kuuluisat verbit. Mutta niista ei kannata stressata. Mun mielesta tarkeempaa on sanasto. Kylla ne espanjalaiset sit ymmartaa vaikka sanoisit verbin vaarassa aikamuodossa. Ekaks niita pitaa miettia enemman mutta ajan kanssa ne, varsinki eniten kaytetyt verbit, alkaa tulla helpommin. Sitte pystyy myos aika pian alkaa paattelemaan jos ei tieda jonkun verbin taivutusta. Mullakin on menny monet kerrat arvailemalla, ja aika lailla on osunu oikeaan. Niitakaan ei opi ku harjottelemalla, toki se kirjasta lukuki auttaa, mutta ei pida jumiutua siihen pelkoon etta sanoo vaarin.

Yks asia mulla on myos se, etta tuttujen henkiloiden kanssa puhe sujuu ku vetta vaan, mutta vieraiden kanssa valilla meinaa jumiutua. Jotenkin uusille ihmisille puhuminen on niin paljon jannempaa ja tulee vahan sellaset paineet. Mutta ku vaan sit alkaa puhuu ja paasee sen 'kynnyksen' yli, nii kylla seki sit alkaa sujua.

Hmm.. olikohan mulla jotain muuta? Laitan sitte jossain vaiheessa taas kuvia, sori ku taa on tallanen tylsa kuvaton. Jos kiinnostaa ja on jotain kysyttavaa kielesta yms. niin kyselemaan vaan :)

adioooos!